Uni, jossa unennäkijä juoksee ja juoksee muttei tunnu pääsevän eteenpäin, kertoo pysähtyneestä tilanteesta elämässä. Haave taikka päämäärä ei tule saavutetuksi.

Jos unessa pakenee, tahtoo valve-elämässä päästä irti hankalasta asiasta.

Jos taas unessa juoksee kohti maalia ja saavuttaa sen, on menestys tuleva myös valve-elämässä.

7 comments

  1. Mitä tarkoittaa, jos unessa juoksee ja tuntee olonsa vapaaksi, juoksee vain vailla päämäärää. Luonnossa. Muistan, että unessani paistoi aurinko. Olin yksin, vaikka tiesin, että joku etsi minua.

  2. Erittäin yleistä omissa unissani tuo “äänetön huuto..” Joku sanoi joskus minulle että se kertoo sisälläni olevista asioista jotka alitajunnassani haluaisin jakaa mutta jokin estää.. Loogista; eikö? 🙂 Omat uneni ovat aina jollain tasolla ahdistavia, ja näen unia tosi usein jotka muistan vielä aamulla ja jotka jäävät kummittelemaan ajatuksiin..

  3. Näin unta jossa juoksin bussipysäkille tavallista nopeammin ja tunsin sen vauhdin ja paineen jaloissa ja samalla näin ilmassa kävelevän miehen ja vähä kuin hidastin vauhtia katsomalla samalla ylös ja tää mies vaa huikkas tervehtiäkseen mua. Jatkoin matkaa pysäkil mut sit olinkin myöhästyin kun neljä bussia tuli peräkkäin, en nöhny muit bussin linjanukeroita kuin 18. Selailin siin pysäkil puhelinta ja laitoin sen takasi taskuun ja mun oli tarkotus mennä kaverin luokse bussil mut sit meninki kotia kohti mut käännyin ja menin takasi pysäkil ja sit ehtisin bussiin kun kävelin sinne rauhallisesti.

  4. Entä mitä tarkoittaa jos juoksee karkuun tietäen että jahdataan, mutta sama ihminen saa sut aina kiinni? Ja tunne kiinniottamisessa on raivokas, että pitäis päästä menemään, mutta toisaalta ei haluaisi kenn muun ottavan sua kiinni.

  5. Juoksin portaita alas moneta kerrosta pääsemättä perille. Kerran juoksin harhaan ja tein u-käännöksen juosten pari kerrosta ylös ja vaihdoin suuntaa juosten taas portaita alas.

  6. En tajua oikein mitä tää uni meinaa mutta nyt viime yönä näin tällaista unta.
    Oltiin pienellä “leirillä” semmosessa kotamaisessa mökissä. Yhtäkkiä ihmiset tulivat huutaen sisään, Piiloutukaa! Piiloutukaa!
    En tajunnut heti ja jäin seisomaan kun muut yrittivät epätoivoisesti tunkeutua ties minne. Sanoin parhaalle kaverilöeni, että pakenen. Hänpä vastusti ja nykäisi hihastani kovaa sanoen:- Hän saa sinut kiinni!
    En oikein tajunnut sitäkään ja lähdin heti etsimään piiloa. Yritin piiloutua ruukun taakse. Kaverini nykäisi minut välittömästi sohvan taakse näyttäen todella pelokkaalta. Yhtäkkiä kylmä viima kävi huoneen läpi. Ovi pamahti auki ja kuului nyyhkäisy. Näin huoneen pienestä raosta ja säpsähdin nähdessäni kaapumiehen. Yritin pidättää itkua. Hän etsi ihmisiä sysäten tavaroita maahan, jolloin ne rikkoutuivat. Sitten se tapahtui. Hän vetäisi minut niskastani
    Ja paiskaisi huoneen keskelle. Ihmiset lähtivät pakenemaan ja lopulta huoneessa olimme minä ja joitain poikia + se salperäinen kaapumies.
    Hän sanoi haluavansa vahingoittaa meitä ja anelin häneltä ettei hän tekisi mitään. Tarjosin hänelle rahaa, tavaroita ja kaikkea, mutta hän ei suostunut ja nauroi. Itkin ja huusin hänelle, mutta hän sanoi ettei ole vaihtoehtoja. Hän lähestyi poikia veitsen kanssa ja siinä samassa livahdin äkkiä pois ja lähdin juoksemaan kohti metsää (olimme muutenkin metsän keskellä). Olin niin paniikissa, että osasin vain hölkätä ja itkeä. Ihan kuin jokin voima olisi vetänyt minua vastasuuntaan , koska jalkani eivät kulkeneet. Uneni kuvat liikkuivat huoneessa jossa pojat huusivat kurkku tulessa ja itsessäni joka oli jo mäellä. Viimeinen kuva huoneesta oli se kun kaapumies huusi, että ottakaa se kiinni. Pojat olivat salaperäisen hahmon vallassa tai ajattelen näin. Kuulin ääniä takanii. Pojat saavuttivat minua, koska en edennyt. Heillä oli polkupyörät, tai osalla oli. Näin pienen kuusentaimenen jonka taakse harkitsin piiloutuvani. Olin siis havutiellä joka oli aika autio joten minut näkisi helposti. Minulla ei ollut enää vaihtoehtoja. Menin taimen taakse ja pian poikalauma oli jo ohittanut minut. Astuin ulos piilostani ja edessäni oli vielä yksi poika (koulututtu). Hän näki minut ja tiesin sen. Kuitenkin piilouduin ja anelin, että hän ei olisi nähnyt minua. Yhtäkkiä hän nykäisi kädestäni. Yritin nykiä sitä irti ja itkin sekä huusin hänelle ettei poika paljastaisi minua. Poika onneksi sanoi okei ja sitten katsoin hänen toista kättään jossa ei ollut enää sormia. Siinä hän sitten auttoi minua ja jotenkin hän ei vain ollut olion vallassa kuten muut. Hän katosi jossain vaiheessa ja jatkoin yksin. Menin istumaan nättiin sikiöasentoon. Olin ihan sokissa. Rupesin kuulemaan ääniä päässäni kuten, tule tule! Ei tämä satu!
    Huusin aina:- Ei, en halua
    Lopulta kuten itsestään aloin tuntea kovaa magneettia ja valintoja mennä hahmon luokse. Taistelin niitä tahtoja vasten ja sinnittelin. Lopulta joku metsästäjä näki minut ja ihmetteli mitä teen yksi keskellä kylmää metsää.
    Hypätään nyt loppuun koska juttelimme silloin vain ja lähdimme talolle. Olimme talolla siis koska hän halusi tappaa tämän “demonin” joka oli minua halunnut vahingoittaa. Menimme sisään ja siellä ei ollut ketään. Yhtäkkiä se joku hyökkäsi kimppuuni. Sätkin siinä hetken ennen kuin metsästäjä joillain hitsin taikavoimilla sen kaapumiehen siitä vetäisi. Kaapumies näytti kovin pelästyneeltä. Hän vetäisi kaapunsa pois ja siitä paljastui kovin ruttuinen ja rraastunut verinen naama. Ajattelin, että siinä on jokin Voldemort in real life. Metsästäjä vetäisi jonkin avaruusaukon ja Kaapumies sanoi:- Kai se hetki oli sitten siinä. Sitten se ammuttiin sinne avaruuteen.
    Sitten heräsin kovaan sydämentykytykseen ja kylmään hikeen. Joo tää uni oli aika seko, mutta aika karmiva fiilis sen jälkeen jäi. Joo ja en jaksanut kirjottaa tätä kunnolla niin virheitä sun muuta on. Ja tää oli vaan ohut osa siitä mitä se painajainen sisälsi?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.